Tuetaan kotona asumista ja panostetaan kotihoitoon

Isojen ikäluokkien vanheneminen tulevina vuosina lisää kysyntää uusille erilaisille asumismuodoille. Myös muille erityisryhmille, kuten liikuntarajoitteisille tarvitaan asuntoja. Näiden asuntojen on oltava esteettömästi saavutettavissa ja asunnoissa on otettava huomioon esteettömyyden lisäksi asukkaiden erityistarpeet. Tarvitaan siis uudenlaista ajattelua, jotta voidaan tarjota kaikille kotona asuminen mahdollisimman pitkään.

Oma koti luo turvallisen asuinympäristön. Olen itse saanut läheltä seurata mummojeni ikääntymistä ja sitä miten iso merkitys omalla kodilla on heille ja heidän yleiseen hyvinvointiinsa. Tämän vuoksi pidänkin erittäin tärkeänä, että kotona asumisen merkitystä korostetaan vahvemmin tulevaisuudessa niin asuntopolitiikassamme kuin vanhustenhoidossakin.

Meidän tulee tukea vanhusten ja erityistarpeita vaativan väestön kotona asumista mahdollisimman pitkään ja näin myös panostaa kotihoitopalveluihin entistä vahvemmin. Kotona asuminen parantaa mielen virkeyttä, ehkäisee syrjäytymistä ja lisää sosiaalista kanssakäymistä. Turvallinen ja mielekäs asuinympäristö auttaa jaksamaan arjessa sekä estää myös riskiä sairastua masennukseen. Satsataan siis palveluasumisen ja laitoshoidon ohella myös kotihoitoon ja sen laatuun. Varmistetaan laadukas ja riittävä kotihoito sitä tarvitseville, yksilölliset tarpeet huomioiden.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus tulee vaikuttamaan osaltaan myös vanhusten kotihoitoon ja sen palvelutarjontaan. Julkisella puolella ei yksin riitä resurssit laadukkaaseen kotihoitoon, minkä vuoksi onkin tärkeää ottaa mukaan yksityiset palveluntuottajat, esimerkiksi palvelusetelimallilla. Näin saadaan taattua mahdollisimman monipuolinen kotihoitojärjestelmä maanlaajuisesti. Kotihoidon tulee olla laadukasta ja yksilöllistä, asiakkaan tarpeen mukaan räätälöityä palvelua. Viimeisten tilastojen mukaan Suomessa käytetään 1,6 % BKT:sta vanhuspalveluihin, kun taas muualla pohjoismaissa luku on 2,2 %. Pohjoismaissa myös työllisyysaste on hieman korkeampi, joten osa erotuksesta selittyy käytössä olevilla verovaroilla. Kun Suomessa saadaan työllisyysasteemme nostettua entisestään, niin varoja on enemmän käytettävissä myös vanhuspalveluihin. Tässäkin siis työllisyyden nostaminen on isossa roolissa.

Tarvitsemme myös uutta asuntotuotantoa vastaamaan tulevaisuuden esteettömän asumisen kysyntään. Valtion asuntorahaston tukemalla asuntotuotannolla voidaan osittain ratkaista asuntopulaa ja rakennuttaa kohtuuhintaisia asuntoja palvelemaan etenkin ikääntyvää ja erityistarpeita vaativaa väestöämme. Myös valtion kehittämä hissituki on yksi askel eteenpäin tukemaan vanhojen rakennusten esteettömyyttä. Valtion on otettava myös tiukempi rooli tukemansa asuntokannan rakentamisen valvonnassa taatakseen sen laadun sekä tukirahan ohjautumisen todellisiin kuluihin. Valitettavasti viime aikoina on saanut lukea tukirahoituksen väärinkäytöksistä, mikä luo epäluotettavaa kuvaa rahoitusjärjestelmästä.

Kehitetään siis erilaisia tuettuja asumismuotoja tulevaisuuden varalle ja panostetaan kotihoitoon. Näin mahdollistetaan kaikille turvallinen asuinympäristö mahdollisimman pitkään.